Santorinin saariryhmän tulivuoren muokkaamat rinteet ja huipuille rakennetut valkoiset talot muodostavat kuin jättimäisen valokuvausstudion, jossa kauniita yksityiskohtia riittää käänsi katseen minne tahansa. Auringonlaskun aikaan lukuisat turistit pakkautuvat Oian länsirinteelle ihmettelemään kuuluisaa näkyä ja tällöin muualla kaupungissa onkin sopivan rauhallista kuvaamiselle.
Seuraavat postaukset tulevat olemaan mitä todennäköisimmin samaiselta viikon Santorinin matkalta, koska siellä riitti ihmeteltävää ainakin näin pohjoisesta maasta tulleelle. Xi, joka mielellään kuuntelee iskelmää autoradiosta, onkin todennut, että suomalaisissa kappaleissa sana ”aurinko” toistuu tarpeeksi usein, että se kertoo jo jotain paikallisesta ilmastosta.
Jos WordPressin alusta osoittaa toimivuutensa, tulen jatkossa tässä blogissa julkaisemaan kuviani yksitellen erillisinä artikkeleina ja mahdollisesti joskus lisään oheen kuvaa tukevaa tekstiä. Vanhoja kuvia löytyy nykyään erittäin harvakseltaan päivitetyn blogini puolelta.
Bitit ovat ikuisia 